keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Syvemmälle rehellisyyteen

Pohdin toukokuussa rehellisyyttä kirjoituksessani. Rehellisyyden merkitys elämässäni kasvaa jatkuvasti. Vain täysin rehellisenä voimme olla mitä oikeasti olemme ja meillä on aidosti annettavaa (ja vastaanotettavaa) muilta. Kun päätät olla itse rehellinen, saat sitä myös ympäristöstäsi. Viime aikoina ympäristössäni on tapahtunut uskomattomia mullistuksia kun rehellisyys on astunut osaksi ihmissuhteita, askel askeleelta. Jokaisella on tilaa hengittää ja toteuttaa itseään parhaaksi katsomallaan tavalla.

Tänään keksin mahtavan ja tähänastisesti tärkeimmän tavan hyödyntää sosiaalista mediaa omassa (ja muiden!) kasvussa kohti sitä mikä minä todella olen. Muut ihmiset toimivat peileinä minulle itselleni minusta itsestäni ja rehellisyys on tärkein löytämäni työkalu tutkia omaa sisintä, silloin peilikuva on kirkkaimmillaan. Päätin haastaa itseni todenteolla ja tehdä facebookissa seuraavanlaisen tilapäivityksen vajaan kahdensadan kaverini nähtäväksi:

Mie oon niin vakuuttunu rakkaudellisesta rehellisyydestä sekä sen voimasta nostaa ihmissuhde uudelle tasolle, että haluan haastaa itseni ja sinut täydelliseen rehellisyyteen!  Onko meillä puhumattomia ajatuksia toisistamme? Mitä voimme oivaltaa itsestämme toistemme kautta? Millainen opettaja sinä olet minulle? Aloitan jokaisen tästä tilasta tykkäävän kamun kanssa yksityiskeskustelun jossa kaivetaan luurangot kaapista ja nostetaan kissat pöydälle hyväksyvässä ilmapiirissä  Tästä tulee hauskaa, pelottavaa, kiusallista, karmaisevaa, laajentavaa ja palkitsevaa! Piis än lööv! 

Loppupäivä onkin ollut antoisampi kuin osasin odottaa. Olen käynyt monia avaavia ja yhteentuovia keskusteluja useiden facebook kavereideni kanssa. Ihmisenä, ihmiselle, luokittelematta tai arvostelematta omia tai toisen tunteita. Pyyteettömyys ja rakkaus minussa on moninkertaistunut. Yksin pääni sisällä en parhaimpien oivallustenikaan jälkeen ole kokenut vastaavaa vapautumista. Rehellisyys voi toki nostaa pintaan pelkoja, inhoa, katkeruutta ja muita välttelemiämme tunteita, jotka haastavat meitä ymmärtämään itseämme ja muita paremmin. Kohtaamalla ja hyväksymällä emootiot raakana, täysin alastomana, ne jäävät lopulta tarpeettomiksi. Mitä jos toinen osapuoli ei ymmärrä? Se ei haittaa. Sinä voit silti ymmärtää häntä. Ehkä hän tarvitsee aikaa ymmärrykseen. Olet jo ylittänyt itsesi ja valaissut itsesi rehellisyydelläsi!

Haastankin sinut sukeltamaan syvimpiin kolkkoihisi ja peilaamaan rohkeasti mitä muilla on sinulle opetettavana itsestäsi. Oletko valmis kohtaamaan ja valaisemaan itsesi ja muut ehdottomalla ymmärryksellä, rehellisyydellä ja rakkaudella? Oletko valmis luomaan jotain uutta, niin että kaikilla on hyvä olla juuri sellaisena kuin on?