Tässä minä istun ja ihmettelen, kotona, läppärin äärellä, tavarani purkaneena ja pesukoneen pauhatessa kuluneita päiviä. Pää yrittää koota ja tiivistää kaikkea kokemaani seikkailua ja elämää jonkinlaiseksi paketiksi, jaettavaksi teille. Saimme Pihlan kanssa kunnian päästä vieraiksi näkemään aitoa maalaiselämää serkkuni luokse Ylämaalle (=Älymaalle).
Ihailen serkun rohkeutta hypätä pois oravanpyörästä, ostaa vanha talo keskeltä metsää, järven rannalta, jäädä 2- ja 3-vuotiaiden mitä ihanimpien lapsien kanssa kotiin, remontoida, rakentaa, puunata ja puuhata, ideoita ja uskaltaa elää unelmaansa. Arvostan suuresti sitä kansanperinteiden ja aitouden kunnioitusta mikä Ylämaalla huokuu. Pyrkimys on olla mahdollisimman omavarainen, elää vanhaa kunnioittaen, tasapainossa kaiken kanssa. Kaupungissa eli Lappeenrannassa käydään harvakseltaan. Kaikki tehdään itse, mieluiten kierrätetyistä materiaaleista. Ylämaalla tunnit eivät vuorokaudesta lopu kesken. Paikka on ajaton. Hetken ajan saimme olla osana yhden unelman todeksielämistä. Koska kerrottavaa olisi loputtomiin, turvaudun näihin uskomattomiin otoksiin, joihin olen saanut talletettua edes murto-osan siitä lämmöstä ja tunnelmasta, mitä saimme kokea. Kiitos.
Ruoka oli ensiluokkaista. Heti tultuamme pääsimme maistelemaan talon omaa kukkoa leivinuunissa muhitettuna. Ensimmäisen illan erittäin maukas erikoisuus oli tuoreeseen, käsittelemättömään vuohenmaitoon tehdyt valkovenäläiset. Parhaan makuinen alkoholijuoma, mitä olen koskaan maistanut!
 |
| Vuohenmaitovalkovenäläiset |
 |
| Tunnelmaa |
Sain myös osani itsetehdystä saippuasta! Erilaisilla muoteilla saa kauniita saippuoita ja mikä parasta; voit itse valita vain laadukkaimmat ja mieleisesi raaka-aineet. Miltä kuulostaa suklaasaippua, vuohenmaitosaippua tai kahvisaippua? Tällä kertaa emme ehtineet paneutua saippuan tekemisen saloihin, mutta selkeä innostus saippuamaailmaa kohtaan jäi kytemään sisälleni ja aion perehtyä aiheeseen. Ehkä saippuoista myöhemmin lisää uuden postauksen merkeissä. Koko serkun perhe peseytyy päästä varpaisiin itsetehdyillä palasaippuoilla, mitä ylellisyyttä!
 |
| Herkulliset saippuat |
 |
| Erilaisia muotteja |
Koska perheeseen kuuluu lampaita, on luonnollista, että talosta löytyy myös oman lampaan villoista tehtyä lankaa, jota talon emäntä ahkerasti hyödyntää mitä upeimpiin käsitöihin. Löytyi torkkupeittoa, kaulaliinaa, lapasia, sukkia ja jopa maailman upeimmat neulotut haaremihousut, jotka sain kunniakseni ottaa käyttööni.
 |
| Villaa |
Toisena päivänä ruuaksi oli mitä parhainta hirvestä, omasta possusta ja juureksista pitkään leivinuunissa haudutettu pata. Kyllä - minäkin söin - lihaa. Viime aikoina kehoni on alkanut valmistella minua lihan syöntiin. Kun on kyse erittäin laadukkaasta oman tilan lihasta ja riistasta, en näe yhtään syytä jättää makuelämystä väliin. Oli mahtavaa huomata ja nähdä, että laadukas ruoka ei tarvitse ylimääräisiä mausteita, koska raaka-aineet maistuvat taivaallisilta, sellaisenaa. Kevyesti suolaa ja pippuria ja lopputulos oli täydellinen.
Aion myös jatkossa syödä lihaa silloin tällöin, kun tarjolla on laadukkainta mahdollista sorttia, tietysti oman kehon tarpeita kuunnellen. Ruokajuomana sain maistella veden ohessa vastalypsettyä vuohenmaitoa, joka oli erityisesti Pihlan herkkua.
 |
| Keittiön tunnelmaa |
 |
| Täällä kelpaa tehdä ruokaa! Huomatkaa pöydällä aidosti tuoreet, omien kanojen munat. |
Kahden päivän aikana sain huomata, että serkkuni on äärimmäisen taitava käsityöläinen. Vein lapsille tuliaiseksi magneettikorut ja vastalahjana sain maailman sievimmät kuviovillasukat... Joiden tekeminen aloitettiin siis vasta saapumisemme jälkeen. Molemmat päivät olivat täynnä puuhaa ja tekemistä ja silti kummallisesti sukat ehtivät valmistua ennen lähtöämme. Ylämaalla aika pysähtyy.
 |
| Joulupalloja: Neulottua villalankaa, täytteenä oman lampaan villaa. |
Lapset viihtyivät erittäin hyvin, päivät olivat täynnä leikkejä, riemua ja oivalluksia.. Päivien mittaan ulkoiltiin, hoidettiin eläimiä, tehtiin sohvan patjoista liukumäki/laiva/milloin mikäkin, leikittiin leluilla, piirrettiin, maalattiin ja välillä katsottiin vähän lastenohjelmiakin. Havaitsin aika pian, että Pihlan pikkuserkut ovat äärimmäisen taitavia ja ongelmanratkaisukykyisiä ikäisikseen. Tällaisessa paikassa luonnon keskellä lapset saavat vapaasti tutkia, elää ja kokea ympäristöään ja kun välillä päät kopsahtelee, on äidin lohdutus ja syli aina tarjolla sitä tarvitsevalle. Lapsille ollaan läsnä ja aina on aikaa pienelle hassuttelutuokiolle.
 |
| Bääää! |
Yksikään sielu ei ole Ylämaalla onneton. Kokoonpanoon kuului tällä hetkellä kissoja, koiria, lampaita, vuohia, kanoja sekä viiriäisiä. Eläimet pääsevät kesällä laitumelle ja niitä hoidetaan suurella rakkaudella ja intohimolla. Nytkin päästimme vuohet pienelle happihyppelylle ja miten onnellisia ne olivatkaan! Juoksentelua, syöksyjä, kurveja... Kuvitelkaapa tehotuotantoeläimiä, jotka eivät välttämättä pääse koko elämänsä aikana näkemään päivänvaloa. Päivät kuluvat paikoillaan yhdessä kohdassa kytkettynä. Stressaantunut, kaasuun pakattu kaupan liha ei mielestäni ole terveellistä kenellekkään, saati sitten eettisesti mistään kotoisin. Onneksi meillä on vapaus tehdä valintoja elämässämme! Pihlalla riitti riemua ja iloa katsellessa vuohien ilakointia.
 |
| Päivää! |
 |
| Viiriäiset |
Joka päivä saatavilla oli juuri munittuja tuoreita kananmunia. Tällaista ei pääse kokemaan missään muualla. Laatu ja maku ylittävät parhaatkin kaupan luomumunat 100-0.
 |
| Tuoreita munia |
 |
| Onnellisten kanojen orsi |
 |
| Navettaan rakennettu uuni helpottaa ja mahdollistaa lämpimän veden eläimille myös talvisin |
Miljööstä huokuu rauha. Jokaiselle ihmiselle tekisi äärimmäisen hyvää edes kerran elämässään päästä kokemaan tällaista elämää. Kaikkea ympärillä olevaa oppii arvostamaan ja kaikki pyritään käyttämään eikä mitään heitetä pois. Kauppalaskut puolittuvat ja turhat tarpeet karisevat. Kuitenkin yltäkylläisyyttä on joka puolella. Kesäisin avomaalla ja kasvihuoneessa kasvatetaan oman sadon juureksia ja vihanneksia.
 |
| Pieni apuri |
 |
| Kesää varten on rakennettu kasvihuone |
 |
| Pienoiset |
 |
| Pikkuserkukset |
Opin kahden päivän aikana enemmän kuin olisin koskaan osannut arvata. Blogin kautta pystyn välittämään teille pintaraapaisun siitä kaikesta, mitä olen saanut kokea. Ruokavalioni viherpirtelöineen ja superfoodeineen koki vierailumme aikana suuria mullistuksia ja mukautumista, jonka kiitollisena otin vastaan. Mitä rikkautta onkaan syödä oman tilan satoa, vaihtuvasti kauden mukaan. Aina riittää jotain puuhasteltavaa, tylsyys on kokonaan karkoitettu Ylämaalla. Eläimet, lapset ja aikuiset elävät sulassa sopusoinnussa. Mitään ei osaa kaivata eikä mitään puutu, ja jos näin on, se valmistetaan itse. Päällimmäisenä mieleen jäi kuitenkin se onnellisuus ja ajattomuus, joka Ylämaalla vallitsi. Vaikka lomaa ei ole ja päivässä riittää tekemistä, se ei tunnu työltä, eikä kiireeltä. Aina on aikaa. Jokainen hetki on täydellistä itsensä toteuttamista ja ilmentämistä.
Kaikkea tätä, Elämää Älymaalla, voit seurata myös serkkuni blogista osoitteesta
http://alymaalla.blogspot.fi/ Oma lempipostaukseni maatilan päivän töistä, ripauksella mukavaa angstia, löytyy
täältä.
Kiitos, että saimme hetkeksi hypätä 2000-luvulta tähän satumaiseen miljööseen, ja olla osana yhden Onnellisen perheen elämää. Saimme virittäytyä rauhallisesti joulun (t)aikaan vailla mainoksia, renkutuksia ja ostoskeskusten kirkkaita valoja.
Hidasta Elämää -sivustoa lainatakseni: "Hidasta. Olet jo perillä."
“Elämämme päämäärän hyvyys tai huonous riippuu siitä, millaisen tien valitsemme päästäksemme siihen ja miten me tuon tien kuljemme” – Paulo Coelho
