lauantai 30. marraskuuta 2013

Tunteista, lyhyesti.

Olen saanut nähdä ja kokea monenlaisia ihmistyyppejä elämäni varrella. Erityisesti viime aikoina elämääni on tupsahdellut mitä persoonallisempia ja toinen toistaan ihanampia yksilöitä, kiitän koko sydämestäni teitä kaikkia. Rakkaudesta ihmisiin kirjoitinkin jo aiemmin.

Olen pohtinut kovasti ihmismielten koukeroita ja erityisesti tunteita ja niiden anatomiaa. Tuntemisen (kiehtova!) maailma on avautunut jonkin verran energiahoitoihin tutustumisen myötä, mutta ennen kaikkea omien kokemusteni siivittämänä. Myös monella läheisellä ihmisellä ympärilläni on nyt käsillä suuria tunteita, aivan kuin jonkinlainen suuremman mittakaavan puhdistautuminen kuuluisi juuri tähän aikaan.

Meni pitkä aika, että en voinut hyväksyä negatiivisten tunteideni olemassaoloa. Luulin, että minusta kumpuaa loputtomasti hyviä tunteita, ja että voin aina suhtautua kaikkiin ja kaikkeen rakkaudellisesti. Niin halusinkin. Samalla patosin sisälleni valtavan määrän tunteita, joiden olemassaoloa en myöntänyt olevan olemassa. Aina, kun kohtasin jonkun epämiellyttävän tilanteen, uskottelin itselleni että kaikki on hyvin (mikä tietysti joiltain osin pitää paikkaansa) enkä suostunut tuntemaan mitään negatiivista. Ihmismieli on loistava piilottamaan asioita muilta ihmisiltä, mutta mestari piilottamaan asioita itseltään!

Yksi syy tähän lienee se, että meidän on perinteisesti kasvatettu piilottamaan tunteemme. Heikkoukset paljastamalla olemme täysin alasti, antautuneena. Se pelottaa. "Pojat ei itke" lienee yksi pahimmista kuulemistani lauseista, joka onneksi alkaa tänä päivänä olla jo ns. "vanhaa tietoa". Ihmisillä on tapana uskotella että "kaikki on hyvin", vaikka toisesta voi aistia kilometrien päähän että näin ei ole. Olemme mestareita patoamaan myös hyviä tunteita itseltämme. Kuinka monta kertaa jossain innostavassa tilanteessa vain hymyilemme tyynen rauhallisesti, vaikka sisäinen pieni lapsemme haluaisi itkeä, kiljua, huutaa ja pomppia riemusta.

Vahvoja tunteita reilun parin vuoden takaa
Lapset ovat hyvä esimerkki siitä, että tunteet koetaan silloin kun ne ilmaantuvat. Kaupparaivarit, itkupotkuhuudot kun ei haluta pukea vaatteita tai riemu siitä, että vanhempi tulee töistä kotiin, kaikki ovat voimakkaita tunteita, joiden annetaan virrata vapaana. Lapsi ei mieti mitä muut ajattelevat. Lapsi heittäytyy sataprosenttisesti kokemaan käsillä olevaa tunnetta - ja kappas - muutaman sekunnin - tai minuutin - kuluttua tunne on koettu täydellisesti. Se jää tarpeettomaksi. Lapsi ei kasaa isoa mustaa katkeruuden möykkyä sisälleen. Pääasiassa lapsi ei jää miettimään tai murehtimaan menneitä, saati tulevaa, eikä sellaiseen ole tarvetta, koska kaikki tapahtuu tästä hetkestä käsin ja tässä hetkessä otetaan vastaan kaikki, mitä se meille ilmentää.

Mitä tunteiden patoamisesta seuraa? Stressaantuneilla ihmisillä on usein niska jumissa, selkä kipeä tai vatsaoireita. Tämä on erittäin tavallista energiahoitoasiakkailla, jotka ovat popsineet buranaa niskakipuun viikkoja (eikä ole auttanut.) Pitkään padotut negatiiviset tunteet kuten katkeruus, viha ja pelko aiheuttavat vakavia sairauksia.

Suosittelen säännöllisesti pysähtymään hetkeksi ja kysymään itseltään: "Mitä minulle kuuluu?" Itse kiinnitän huomiota pieneenkin alavireeseen olossani, jonka tunsin ennen nimellä "ihan ok". Koska oloni oli 90% ajasta ihan ok. Todellinen luonteeni on ehtymätön rakkaus, ilo, pyyteettömyys ja riemu. Erilaisiin myttyihin tämän todellisen minän edessä pyrin tarttumaan heti kun ne ilmaantuvat, täysillä, (mm. energiahoidoin). Ja päästää menemään. Silti edelleen jään itselleni välillä kiinni tunteideni piilottamisesta. Olen ihminen. Siis tunnen. Saan tuntea ja olla heikko. Mutta mikä tärkeintä, annan itselleni luvan olla onnellinen.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Hassu, häslä, epätäydellinen Maiju

Olen tehnyt matkani varrella useita havaintoja ja todennut, että pelko on tunteista äärimmäisen vahva ja upea esimerkki kehityskohteesta. Pelko kertoo aina siitä, että siinä piilee valtava energiamäärä vapautettavaksi, takaisin omaan käyttöön. Nykyään pyrin tarkastelemaan elämässäni pelottavia asioita ja ajatuksia ja usein jo hetken pohdinnan jälkeen lähden riemulla ja innolla niitä kohti, kehittääkseni itseäni. Pelot toimivat nykyään usein suunnan näyttäjinä ja ystävinä sen sijaan, että juoksisin karkuun. Kannattaa silti olla itselleen armollinen ja edetä omaan tahtiin. Pelko on nimittäin suunniteltu niin nerokkaasti, että se jaksaa kyllä odottaa niin kauan, että olemme valmiita kohtaamaan sen.



Minulle on kehkeytynyt vuosien mittaan järjetön esiintymiskammo. Muistan lapsuudessa olleeni usein johtajahahmo ja rakastin esiintymistä. Nuoruudessani ja erityisesti viime vuosina jokin on kuitenkin estänyt minua loistamasta ja antamasta itsestäni kaikkeni. Olen pohtinut asiaa monesta kuvakulmasta, käsitellyt osan peloista energiahoitojen ja ystävien avulla. Ilmeisesti en kuitenkaan ole kyennyt tarpeeksi pyörittelemään pelkojani ilman käytännön kokemusta, koska viime aikoina minulle on tarjoutunut mitä kummallisempia mahdollisuuksia antaa itsestäni paljon enemmän, esiintyä ihmisille. Eli mennä tulta päin.

Nähtävästi nyt aika on ollut kypsä minulle esiintymiskammon oikeaan käytännön kohtaamiseen. Minua pyydettiin "sattumalta" (sattumiin en usko, kaikki tapahtuu aina täydellisesti vastaamaan parhaiten tämän hetkistä kehitystäni) erään teatterin harjoituksiin kertojan rooliin. Edellinen näytelmäesiintyminen taisi olla ala-asteella. Mitä ihmettä, miten löydän itseni tällaisesta tilanteesta nyt, 26-vuotiaana esiintymiskammoisena tavallisena ihmisenä, joka on pysynyt kaukana teatterikulttuurista? Hetken asiaa pohdittuani oivalsin, että näytteleminen on pehmein ja erittäin oiva tapa saada kosketusta esiintymiseen, vaikka samalla mietin että mitähän oikein olen tekemässä. Päätin lähteä innokkaasti esiintymiskammoani kohti. Ensimmäiset harjoitukset pelottivat ja jännittivät minua valtavasti. Melkein tärisin. Jo ensimmäisten harjoitusten aikana sain kokea, että sain aivan uudenlaista energiaa, naurua, iloa ja leikkisyyttä elämääni. Olen nauttinut yhdessä tekemisen ja luomisen riemusta täysillä! Seuraava haaste tällä saralla on helmikuussa koittava ensi-ilta. Hui.


Raakasuklaan Perusteet @ Heinola
Jotenkin kummallisesti eteeni ilmaantui myös mahdollisuus kertoa Raakasuklaan perusteista kurssin muodossa. Minulla on tietoa ja taitoa paljon, jota haluan mahdollisuuksien mukaan jakaa eteenpäin. Niinpä järjestyi mahdollisuus pitää kaksi suklaakurssia, toinen Heinolassa ja toinen Lahdessa. Tällä kertaa minun oli aika kohdata pelkoni vähän syvempää, mitä kaikkea voisikaan mennä pieleen?

Paljonkin. Kurssilaiset istuivat valta-osan ajasta hiljaa paikoillaan. Myönsin, että nyt vähän jännittää ja sekoilin sanoissani. Suklaat eivät ehtineet jähmettyä kovissa muoteissaan tarpeeksi ja ne piti kaivaa haarukoilla maisteltaviksi. Hetkellisesti koko tilanne vaikutti olevan huonosta komediasta. Samassa ymmärsin, että minä olen mikä olen. Minä olen ihana, hassu, häslä, (epä)täydellinen Maiju. Mitä muutakaan voisin? Säilytin oman sisäisen voimani koko tapahtuman ajan ja sain huomata, että suklaastani pidettiin. Suurin pelkoni esiintymisessä, eli jonkinasteinen epäonnistuminen, oli siis rehellisesti kohdattu silmästä silmään, myönnetty, ja sen jälkeen jopa opittu rakastamaan sitä!


Raakasuklaan Valmistuspaketti
Minä olen minä. Olen intoa pursuileva, sanoissa sekoileva, pelokas, häslä, oma itseni. Huomasin, että juuri tämän ominaisuuden takia, monen saattaa olla helppo samaistua minuun ja niin usein minua on kuvattu lämpimäksi ja helposti lähestyttäväksi ihmiseksi, koska sitä minä olen. Mikä uskomaton voima piileekään itsensä ja jokaisen puolensa hyväksymisessä ja rakastamisessa sen sijaan, että viimeiseen saakka yrittää kieltää asian olemassaolon. Riemuvoitto! Seuraava suklaakurssi meni erittäin lämpimässä ja intiimissä tunnelmassa kynttilän valossa ja nauraen ja nauttien. Kiitos kaikille teille, jotka autoitte minua oivaltamaan näin valtavia asioita itsestäni ja jakamaan sen kaiken ilon kanssani, vain olemassa läsnä.


(Itsensä) Voittaja-ainesta?
Esiintyminen on edelleen suurin kehityskohteeni ja toistaiseksi pelkoa on vapautettavaksi vielä suuret määrät. Upeaa saada seurata omaa kehitystään, omalla polullaan. Tänään tein jotain, mitä en olisi voinut kuvitella pahimmassa painajaisessanikaan vielä vuosi sitten. Pääsin luennoimaan lähes 40-henkiselle yleisölle, mikrofoniin puhuen, kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Olin valmistautunut haasteeseen mielen tasolla jo kauan. Päätin olla ajattelematta liikaa koko asiaa, ja vasta tänä aamuna viherpirtelöni kanssa istuin alas ja aloin suunnitella, mitä haluan yleisölleni sanoa. Jännitystä oli ilmassa mutta jokin kummallinen rauha säilyi sisälläni koko ajan. Jokin, joka ei ole koskaan aiemmin ollut läsnä. Paikan päällä onnistuin jälleen pysymään voimassani, kertomaan nöyränä ja pelokkaana rehellisesti itsestäni, ottamaan yleisöni ja luennon lopulla aika jopa loppui kesken. Sain paljon hyvää palautetta ja kiinnostusta palveluideni osalta, mutta paras palaute oli kaikessa yksinkertaisuudessaan: "Maiju, sinusta huokui tänne yleisöön saakka uskomaton lämpö ja innostus, kiitos Sinulle."

Kuinka paljon minulla onkaan annettavaa kaikkine heikkouksineni ja vahvuuksineni Teille kaikille ja kuinka paljon tunnenkaan innostusta ja mikä parasta, saan jakaa sitä muille, ylittämällä itseni ja kohtaamalla pelkoni. Pelkään, joten olen rohkea. Kuinka paljon Sinulla on annettavaa maailmalle ja itsellesi, kohtaamalla heikkoutesi ja olemalla juuri se ihana epätäydellinen itsesi, joka olet, tässä, juuri nyt?!

tiistai 12. marraskuuta 2013

Pikkuisten Menninkäisten iltapalamuutsi

Pieni menninkäinen saapui taas tänään äitin helmaan ja ilta meni vauhdikkaasti lukien Lumikkia, tankoillen (3-vuotias ja kiipeää jo pienen matkan itse tankoon!) ja pelaten Pikku Myy -peliä. Iltapalalla päätin antaa päätösvallan tuolle älykkäälle olennolle valita raaka-aineet omaan smoothieensa. Lopputulos on yksinkertainen ja miellyttää varmasti muitakin pikkumenninkäisiä, olkaa hyvät!


Pihlan Iltamuutsi

1 luomubanaani
1 luomuomena
kourallinen ruukkusalaattia
loraus Nature's Sunshine nestemäistä lehtivihreää
ripaus laadukasta suolaa
jäähdytettyä pakuriteetä


Anna menninkäisen painaa blenderi päälle valvontasi alla. SURRURR & NAMNAM!

Tämä oli varsinainen hitti! Muutsi maistuu mitä parhaiten kun pieni näkee mitä sinne laitetaan. Pilli tuo lisäulottuvuutta muutsin maisteluun. Hetken kuluttua keittiössä raikui "Otan äiti lisäääää! Otan äiti lisäääää! LISÄÄÄÄ!!"




Radiossa!

Huomio kaikki aamuvirkut lukijat! Huomenna keskiviikkona 13.11. tulee YLE Lahden radiosta ulos juuri nauhoitettu haastatteluni koskien keskiviikon sekä lauantain Raakasuklaan Perusteet -iltoja. Lähetys tulee ulos ennen klo 7 aamulla. YLE Lahden ohjelma kuuluu suorana täällä.

Nyt valmistamaan, mitäpä muutakaan, kuin suklaata, lauantain ravintolapäivää varten. Mukavaa alkanutta viikkoa, nähdään mahdollisimman monien kanssa huomenna ja lauantaina!






sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Elämänasenne - Oma valinta

Elämä on. Olemme ja elämme täällä kukin omanlaistamme elämää. Ulkoiset olosuhteet vaihtuvat jatkuvasti, työt muuttuvat, lapsia syntyy, taloja ostetaan, joskus työt loppuvat, tulee ero ja talo menee alta. Mikään muu ei ole pysyvää kuin jatkuva muutos. Hyvin usein rakennamme onnemme tai onnettomuutemme näihin helposti järkkyviin ulkoisiin tekijöihin. Kun meille tapahtuu jotain hyvää, olemme onnemme kukkuloilla, ja kun se hyvä meiltä "viedään", olemme pohjamudissa. Valaisen muutamia omiin näkemyksiini ja kokemuksiini perustuvaa ajatusta koskien elämänasennetta. Sinulla voi ja saa olla omasi! Yritän kerätä ajatukseni mahdollisimman tiiviiksi paketiksi, mutta tekstin pituus saattaa olla normaalia blogipostaustani hieman pidempi.


Kauneutta on joka puolella
Ulkoisista hyödykkeistä nauttimisessa ei ole mitään vikaa. Tottakai ystävien näkeminen tai vaikka lottovoitto saa riemastuttaa ja mielestäni onkin hyvin suotavaa innostua ja tuntea huipputunteita aina kun mahdollista, nauttia kaikesta ympärillä olevasta täysillä. Kuitenkin on niin paljon niinsanottua turhaa (mikään ei koskaan ole "turhaa", koska kaikki kokemuksemme vie meitä johonkin suuntaan ja auttaa ymmärtämään itseämme entistä paremmin) tuskaa ja kärsimystä, joista on mahdollista luopua, helposti. Ulkoiset olosuhteet ovat muuttuneet aina, ja tulevat aina muuttumaan. Se, mitä minä yksilönä voin tehdä, on hyväksyä ulkoiset olosuhteet sellaisena kuin ne ovat. Vain muutos on pysyvää. Yksi suurimpia tuskan lähteitä on harha siitä, että voimme muuttaa jotain itsemme ulkopuolella olevaa asiaa tai kohdetta. Vasta muuttamalla itseä ulkoinen maailma reagoi ja palikat loksahtelevat paikoilleen, helposti ja vaivattomasti.

Toiseksi, jokaisella on vastuu omista tunteistaan. Mikään tai kukaan ei meitä loukkaa tai satuta. Erilaiset ihmiset ja tilanteet nostavat meissä itsessämme olevia (negatiivisia?) tunteita pintaan, käsiteltäväksi. Mitä ärsyttävämpi tai inhottavampi ihminen, sitä vahvemmin se sinussa nostaa omia myttyjäsi käsiteltäväksi. Jos asia on näin, eikö olisikin syytä olla kiitollinen jokaiselle ikävän tuntuiselle ihmiselle elämässäsi? Niin kauan, kuin ulkoistamme tunteemme ja uskomme, että itsemme ulkopuoliset tekijät ovat vastuussa niistä, saamme kokea jälleen kerran - ylimääräistä tuskaa.

Kolmanneksi, äärimmäisen tärkeää on opetella rakastamaan itseä. Kun arvostat itseäsi ja nautit omasta seurastasi, et pakkomielteisesti tarvitse jotain itsesi ulkopuolella olevaa. Näinollen voit vapaasti nauttia ja riemuita kaikista ulkoisista asioista ja tekijöistä niin kauan kuin niitä riittää. Ei ole tarvetta hajota kappaleiksi jonkun ulkoisen tekijän muuttuessa. Kun olet päästä varpaisiin ensin rakastunut tulisesti itseesi ja itsesi jokaiseen puoleen, ajattele, miten paljon rakkautta riittääkään muille ja koko maailmalle! Ja kun rakastat itseäsi, muita ja maailmaa, negatiivisuudelle jää entistä vähemmän sijaa elämässäsi.

Neljänneksi, yksi tärkeimpiä työkaluja on kiitollisuus. En voi riittävästi painottaa, miten radikaalisti elämäni on muuttunut opetellessani olemaan kiitollinen. Joka päivä. Kiitollisuus on yksi vahvimmista ja aikaansaavimmista voimista, joita olen elämäni aikana kokenut. Myös niinsanotuista huonoista kokemuksista löytyy paljon kiitollisuuden aiheita.


Kaikki on minusta kiinni. Minulla on vapaa tahto, ja jokaisessa hetkessä täysi vapaus päättää, mitä haluan tuntea ja mihin suuntaan itseäni kehittää. Kirjoitan tästä aiheesta, koska se on ollut erityisen lähellä minua viimeisten päivien ajan. Ensi viikolla saan osallistua kolmeen tapahtumaan smoothiebarin, muutsilan, merkeissä. Torstaina tarkoitukseni oli tehdä kräkkeritaikinaa ja testikräkkereitä, joita sitten voisin laittaa myyntiin. Yllättäen Gizmo, laadukas tehosekoittimeni, lopetti toimintansa eikä käynnistynyt enää. Kräkkeritaikina jäi puoliksi blendattuna mössönä käyttökelvottomaksi.

Tässä tilanteessa minulla on täysi vapaus valita miten haluan suhtautua tilanteeseen. Markettien hintatasoa huomattavasti kalliimpi tehosekoitin oli rikki. Muutama vuosi sitten olisin varmaan itkenyt ja vaipunut epätoivoon, "Miksi tämä käy JUURI MINULLE ja JUURI NYT kun on tärkeät työt menossa? Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän??" Negatiivisuus on niinsanottu helppo valinta. Helppo siksi, että siihen luisuu huomaamatta, helposti. Niinsanottu siksi, että ikävä olo on helposta kaukana!

Myönnän, että ensimmäinen ajatukseni oli "Voi paska". Hyvin pian kuitenkin ymmärsin, että nythän olen askeleen lähempänä vuosien ajan unelmoimaami VitaMixiä, jota ilmeisen vahvasti tarvitsen, kun käyttövolyymini on päivittäistä ja jopa yritykseni käytössä. Niinpä päätin riemuita ja olla iloinen, että seuraavaksi saan ikiomaksi upean VitaMixin! Sitä odotellessa lainablenderi kräkkereiden tekoon järjestyi hyvin pian eräältä ystävältäni, kiitos hänelle ystävällisyydestä. Kaikki mahdolliset keksityt ahdistuksen aiheet olisivat siis olleet olemattomia, turhia, ei todellisia.


Yksinkertaista Onnea
Tehosekoittimen rikkoutuminen valmisteli minua johonkin suurempaan. Perjantaina olin matkalla Pihlan kanssa parhaan ystäväni, Viivin luokse viikonlopun viettoon. Olimme noin kymmenen minuutin päässä Viivin luota, kun se tapahtui. Edellä oleva autoletka pysähtyi. En ehtinyt reagoida ja törmäsin edellä olevaan autoon. PAM! Seuraavaksi huomaan kuljettajan nousevan autosta ja tulevan juttusilleni. Olin hämilläni ja ihmeissäni, mitä juuri tapahtui, sattuiko minua, sattuiko Pihlaa? Pihla oli säikähtänyt ja itki takapenkillä turvaistuimessaan. Ajoimme läheisen kioskin pihaan selvittämään mitä oli juuri tapahtunut. Nousin autosta ja nostin Pihlan syliini ja rauhoittelin. Seuraavaksi kurkkasin toisen auton perää. Siinä oli muutama naarmu ja lommo. Sen jälkeen kävelin oman autoni luo, ja totesin, että koko keula oli mennyt ruttuun, vaikkei vauhti ollut kova. Toisen auton kuljettaja sai pienen puuhailun jälkeen autoni konepellin auki ja totesi, että "Aika pahalta näyttää. Taitaa olla lunastuskunnossa." Seuraavat hetket maailmani oli pysähtynyt. Tunsin, kuinka iso ahdistuksen aalto lähestyi valmiina iskemään kohti kasvojani. Pysyin hetkessä tietoisena siitä, että minä en ole tuo ahdistus. Tuossa se on, ihan vieressä ja tuntuu kyllä, mutta minä en ole se. Hyväksyin sen läsnäolon.

Siirryimme kuljettajan autoon keskustelemaan käytännön asioista. Huomasin, miten rauhallisena mies pysyi. Kävi ilmi, että hän oli tulossa juuri töistä ja menossa johonkin, mutta "Kiire meni jo. Enää ei ole kiire mihinkään." Mies oli autoalalla töissä ja keksi, että "On pieni teoreettinen mahdollisuus, että saamme autosi sellaiseen kuntoon, että sen voi siirtää". Hyppäsimme Pihlan kanssa hänen kyytiinsä, kävimme yhdessä vakuutusyhtiössä. Taas kerran sain uskomatonta ystävällisyyttä osakseni, kun saimme Pihlan kanssa käyttää henkilökunnan wc-tiloja kun pienellä tuli pissahätä ja kello oli jo niin paljon, että vakuutusyhtiön ulko-ovet olivat lukossa.

Tämän jälkeen kävimme Motonetissä ostamassa tarvikkeita autoni kunnostamiseen. Mies käytti meidät vielä lähikaupassa, josta hain jo nälkäiselle Pihlalle välipalaa. Ulkona oli jo pimeää. Pihla oli koko tilanteen ajan erittäin reipas ja iloinen, olen äärimmäisen ylpeä, että minulla on noin uskomaton lapsi. Mies soitti välillä vaimolle kotiin, että vielä menee aikaa ja taskulampun valossa kunnosti autoani. Pian hän totesi, että patentti pitää ja antoi neuvoja, mitä täytyy pitää silmällä ajaessamme takaisin Heinolaan. Kiitin ja lähdin jatkamaan matkaa, muutamaa tuntia myöhässä, Viiville.


Maailman suloisin otus, Pihla pieni Menninkäinen

Tässä vaiheessa meinasin pakahtua kiitollisuudesta. KUKAAN EI LOUKKANTUNUT. Edes pientä pintanaarmua ei kenestäkään osallisesta löytynyt. Kiitos. Kuinka ymmärtäväisiä meitä kohtaan oltiinkaan vakuutusyhtiössä, kun pääsimme takatilojen wc-tiloihin. Kuinka uskomattoman reipas tytär minulla on pysyessään iloisena varmasti ikuisuudelta tuntuvan ajan. Kuinka ihana ja ymmärtäväinen kolaroimani auton kuljettajan vaimo oli puhelimessa sanoessaan, että "Tulet sitten kun ehdit". Ja kuinka uskomattoman pyyteetön kolarin toinen osapuoli olikaan! Huutamisen ja rähjäämisen sijaan hän pysyi koko ajan tyynenä, vei minut vakuutusyhtiöön, soitti koko Kouvolan autokorjaamot ja huollot läpi auttaakseen minua autoni kanssa, osti varaosat, käytti meitä kaupassa ja auttoi vielä saamaan autoni ajokuntoon, vaikka vaimo odotti kotona ja oli pyhäinpäivän aatto! Onko tällaisia ihmisiä olemassa? En voi koskaan kiittää häntä kylliksi. Kuinka paljon sainkaan hyvyyttä osakseni muilta ihmisiltä yhden päivän aikana. Maailma on uskomaton ja ihmeellinen. Kiitos, kiitos, kiitos! Vaikka tästä alkaa auton mahdollinen korjaaminen, laina-auton hankinta, rahoituskysymyksiä, työkuvioiden uudelleen suunnittelu ja niin edelleen, minulla on vapaus valita tehdä kaikki nuo hyvällä mielellä. Ja ymmärtää, että ne ovat kaikki ulkoisia tekijöitä, joiden ei tarvitse vaikuttaa sisäiseen tunteeseeni. Sattumia ei ole.

Kuinka paljon tuskaa, surua ja ahdistusta tuo päivä olisi tuonut osakseen muutaman vuoden takaiselle Maijulle?! Pystyn tuntemaan syvää myötätuntoa ja jopa surua sen Maijun puolesta. Kuinka usein kiitollisuuden ja elämän ihmeellisyyden sijaan valitsemmekaan ahdistuksen, surun ja tuskan osaksemme? Elämänasenteemme on oma valintamme. Tuntemalla hyvää luomme lisää hyvää. Pelolla ja ahdistuksella tilaamme vastaavia kokemuksia lisää. Vetovoiman laki on pettämätön. Miten sinä haluat elämän ottaa vastaan?

Meidän tiimi