lauantai 28. syyskuuta 2013

Liikkumisesta

Yleensä painotan vahvasti ravintoa terveydestä puhuessani, vaikka liikkuminen on suuressa osassa kokonaisuutta. Liikuntaa suositellaan lähes minkä tahansa vaivan ennaltaehkäisyyn ja hoitoon, stressistä väsymykseen. Kun aineenvaihdunta vilkastuu, kuonat pääsevät poistumaan ja mieli kohenee. Näkisin, että myös energeettiset tukokset lähtevät liikkeelle ja poistumaan kehosta liikunnan seurauksena. Liikkuessa hikoilemme ja hiki sisältää suolaa, joka taas puhdistaa kehoa.

Pyörä ja Heinola on hyvä yhdistelmä
Miksi en ole puhunut enempää liikkumisesta? Koska olen koko elämäni ollut sohvaperuna, ainakin melkein. Ala-asteen liikuntatunnilla oikeastaan mikään laji ei oikein kiinnostanut. Koulun "pakkoliikunta" sai minut lähes inhoamaan liikkumista ja urheilua ylipäänsä. Yläasteen pakollisen coopperin testin saattelemana tunsin lähes tukehtuvani rasitusastmoineni. Inho liikkumista ja liikuntaa kohtaan on jatkunut aikuisikään saakka.

Joitakin vuosia sitten saatoin saada hetkellisen liikkumisinspiraation ja ostaa esimerkiksi kuukauden kuntosalikortin. Yleensä into lakkasi viimeistään parin kuukauden pinnistelyn jälkeen, enkä ihmettele sitä ollenkaan nyt, kun tarkastelen sen aikaisia motiivejani liikkumiseen.

Ensinnäkin, käsitykseni liikunnasta oli tuohon aikaan se, että sitä on pakko harrastaa pysyäkseen kunnossa ja terveenä. Mieluiten veren maku suussa ja monta kertaa viikossa. En antanut itselleni mahdollisuutta ajatella, että liikkuminen voisi olla helppoa ja nautittavaa.

Tästä päästäänkin siihen, että loin liikunnasta suositeltavan suorituspohjaisen pakkopullan, jonka jälkeen kyllä tulee hyvä olo, mutta jonka eteen on nähtävä vaivaa. Salilla käydessä stepperin numerot, kulunut aika ja kalorit merkitsivät enemmän kuin liikkuminen numeroiden takana. Loin itselleni paineita polkea aina hieman pidemmän aikaa kuin edellisellä kerralla. Vaadin itseltäni enemmän ja kovempaa suoritusta kuin edellisellä kerralla. Jos en yltänyt siihen, koin epäonnistuneeni.

Toiseksi, nuorena itsestään epävarmana aikuisena vaakakupissani painoi suuresti ulkonäkö. Nykyisestä tietoisuudesta käsin tarkasteltuna motivaationi liikkumiseen perustui tuolloin täysin ulkoisiin tekijöihin ja erityisesti ulkonäköön. Halusin olla kiinteämpi ja laihempi ja ties mitä! Halusin olla jotain muuta kuin mitä olin. Liikunnan avulla voisin saavuttaa paljon työtä vaativaa ja vaikeasti tavoiteltavaa ulkomuotoa. Suorittaa ja saavuttaa. Halusin näyttää hyvältä, koska uskoin, että paremmalla ulkonäöllä minua arvostettaisiin ja minut hyväksyttäisiin. Olin riippuvainen ulkopuolisten mielipiteistä ja yksi negatiivinen kommentti saattoi romahduttaa koko olemukseni.

Kärsin siis suuresta rakkauden vajeesta. Rakkaudesta itseäni kohtaan. Koska en kyennyt rakastamaan ja hyväksymään itseäni, tarvitsin ulkopuolisten hyväksyntää, jota hain mm. liikuntatavoitteillani. Tässä vaiheessa asiaa tarkasteltaessa olisi todellinen ihme, jos olisin tuolloin nauttinut liikkumisesta! Ensimmäisen kerran koko elämäni aikana liikunta tuntui hyvältä oikeastaan vasta tämän vuoden alussa.

Tankoillen
Sain inspiraation kokeilla elää lähes 100% raakaravinnolla. Jo muutamien päivien jälkeen huomasin, kuinka energiatasot nousivat huimasti ja jaksoin paljon enemmän kuin aiemmin. Raakaruoka vaikutti myös mielialaani kohentavasti. Minusta kehkeytyi nopeasti varsinainen duracellpupu ja liikkuminen sai uudet ulottuvuudet.

Ulkona liikuin paikasta toiseen kevyesti hölkäten, enkä edes huomannut liikkuvani. Aiemmin hölkkääminen olisi ollut pakollista tuskaa. Ei tullut mieleenkään laskea minuutteja tai tarkkailla sykettä, hölkkäsin, koska se tuntui niin pirun hyvältä! Yleisen mielentilan kohenemisen seurauksena harrastin ja harrastan edelleen usein tanssahtelua kotona musiikin tahtiin, iltaisin tulee usein kiekuttua olohuoneessa ja tehtyä vaikka Tiibetiläisiä riittejä. Missään vaiheessa en koe "harrastavani liikuntaa", toteutan vain itseäni kussakin hetkessä parhaalla mahdollisella tavalla, jonka keksin. Elämäntapani on muodostunut aktiivisemmaksi ihan vahingossa. Kertaakaan en ole lähtenyt erikseen harrastamaan jotain liikuntalajia ja välillä menee pitkiä pätkiä ilman sen kummempaa liikkumista (jonka kyllä huomaa välittömästi yleisvireessä). Pian huomasin, että lihakset alkoivat kasvaa ja olo oli vallan mainio. Enkä ollut mielestäni tehnyt mitään sen eteen, paitsi nauttinut elämästä.

Jossain vaiheessa keho alkoi pyytää taas enemmän kypsennettyä ruokaa ja huomasin välittömästi energiatasojen hieman laskevan ja liikkumisen tarve on vähentynyt. Liikunta oli kuitenkin ilmeisesti ehtinyt tehdä minuun pysyvän vaikutuksen. Ensimmäistä kertaa elämässäni halu liikkumiseen kumpuaa sisältä päin, hyvästä olosta käsin, eikä se ole mistään ulkopuolisesta tekijästä kiinni.

Juoksemaan!
Kesän korvalla aloin hölkkäämään pururadalla ja jossain vaiheessa huomasin juoksevani 8 km lenkkejä! MINÄ, sohvaperuna, vailla minkäänlaista järjestelmällistä treeniohjelmaa. Luonnossa juokseminen paljasjalkakengillä on tehokasta terapiaa ja liikemeditaatiota, ja se taivaallinen olo, jonka siitä saa! Kotona poljen välillä iltaisin stepperiä ja olohuoneessa paalupaikalla on rakkauteni, tanko. Tankoilukin käy mukavasti arjen ohessa, ohi kävellessä tulee usein heitettyä muutama pyörähdys. Välillä iltaisin sitten otetaan hiki pintaan. Uusin hankintani on jumppapallo, ja tänään latasin salikortin ensimmäistä kertaa aikoihin...

Kun olen löytänyt aidon ilon liikkumiseen ja motivaationi on kohdallaan, minun ei tarvitse laskea montako kertaa treenaan viikossa ja kuinka kauan kerralla. Pakkopulla on vaihtunut miellyttävään ja vapaaehtoiseen itsestä välittämiseen. Liikun aina, kun siltä tuntuu, omaa kehoani kuunnellen ja joka hetkestä nauttien. En missään nimessä väheksy järjestelmällistä treenaamista ja sykemittarin käyttöä, arvostan ihmisiä, jotka ovat omistautuneet hyvinvoinnille ja säännölliselle treenaamiselle, mutta minusta tuskin olisi sellaiseen, ainakaan juuri nyt.

Suosittelen jokaiselle pientä pysähdystä hetkeksi. Kysy itseltäsi säännöllisin väliajoin, että mikä on motiivini liikkumiseen? (Tai mihin tahansa muuhun tekemiseen.) Miksi en halua liikkua ollenkaan? Kumpuaako tekemiseni aidosta minästä vai suoritanko ollakseni jotain muuta kuin mitä olen? Toiminko niinkuin itse haluan vai niinkuin muut haluavat? Eläkää, nauttikaa ja liikkukaa silloin kuin hyvältä tuntuu, sen verran kuin hyvältä tuntuu!


keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Mennikön Makumaa

Olen enemmän kuin innoissani viime päivien tapahtumista ja asioiden nopeasta loksahtelusta paikoilleen. Onnellisena ja erittäin ylpeänä saan kertoa, että minulle suotiin mahdollisuus yhteistyöhön CoCoVin kanssa. Jippii!!

Muutosten myötä Mennikkö hieman jakautuu. Uutiset, kuulumiset, syvälliset pohdinnat ja elämän oivallukset löytyvät edelleen näiden sivujen alta. Sen sijaan esittelen ylpeänä Lily-sivustolle siirtyneen upouuden raakaruokapainotteisiin resepteihini perustuvan uuden blogin: Mennikön Makumaa. Osoite on http://www.lily.fi/blogit/mennikon-makumaa
Suora linkki sivuille löytyy tämän blogin ylätunnisteista.


Jatkossa siis kaikki reseptit löytyvät kätevästi samasta paikasta, eikä niitä tarvitse etsiä muiden julkaisujen seasta. Kätevää! Iloinen uutinen teille, jotka olette kiinnostuneet resepteistäni, mutta elämänfilosofiani ei ole tuntunut omalta. Kiitos tästä mahdollisuudesta.

Vegaaninen mustikkajäätelö


Jäätelösuu

Halusin kerrankin tarjota Pihlalle ihan oikeaa "tikkujäätelöä", kun kesällä joskus ostin mehujäämuotit, jotka kuitenkin ovat jostain syystä jääneet kaapin perukoille. Yksinkertainen herkku, joka sai Pihlan suun hymyyn. "Äiti, tämä jäätelö on kyllllmmäääääää!"


Mantelirouhetta

Vegaaninen Mustikkajäätelö 4:lle

2 dl kookosmaitoa
1 dl mustikoita
1 rkl kookospalmusokeria
½ dl manteleita

Rouhi mantelit. Itse käytin Victorinoxin keraamista veitseä, jota voin lämpimästi suositella ihan jokaiselle.
Sekoita tehosekoittimessa kookosmaito, mustikat ja palmusokeri.
Kaada mehujäämuotteihin ja ripottele mantelit sekaan. Sekoita.
Pakasta muutama tunti ja Nauti.


Raakajäätelöksi tätä tuskin voi sanoa tölkkikookosmaitoon tehtynä, mutta halutessaan sen voisi korvata esimerkiksi itsetehdyllä cashewkermalla. Maku on raikas, jos pidät makeasta niin käytä enemmän palmusokeria. Ensi kerralla kokeiluun suklaajäätelö...

Tyytyväinen koemaistaja Jenny

tiistai 10. syyskuuta 2013

Toffee hatusta

Olen jo jonkin aikaa suunnitellut kokeilevani raakatoffeen valmistusta. Joitakin reseptejä on tullut vastaan, mutten ole oikein mitään niistä omaksunut. Niinpä päätin eräänä kauniina päivänä toteuttaa itseäni ja makeannälissäni tehdä toffeeta, ensimmäistä kertaa ikinä, ihan hatusta.

Toffee Maijun tapaan

2 dl kaakaovoita
3 dl mulperimarjoja
2 tl mehiläisen siitepölyä
2 rkl macajauhetta
2 rkl kotimaista hunajaa
2 rkl kuorittuja hampunsiemeniä
2 rkl tocojauhetta
ripaus laatusuolaa

Raasta ja sulata kaakaovoi vesihauteessa. Mulpereita kannattaa liottaa myös etukäteen,
vaikkakin tällä kertaa käytin kuiviltaan.
Laita tehosekoittimeen sulanut kaakaovoi muiden aineiden kanssa.
Sekoita massaksi, kaada muottiin. (Minulla toimi neliskanttinen pakasterasia)
Laita jähmettymään pakastimeen.
Tarjoile esimerkiksi pakurikaakaon kera.

OMNOMNOM!

lauantai 7. syyskuuta 2013

Olenko minä onnellinen?


Tuntemattomia Määränpäitä

Viimeisen vuoden aikana minulle on tapahtunut enemmän kuin koko aiemmassa elämässäni. Olen saanut elää, kokea, mennä, tehdä ja tuntea koko elämäni edestä. Olen itkenyt, nauranut, saanut jakaa suuria tunteita ja oivalluksia läheisimpieni kanssa ja toteuttaa itseäni loputtomiin. Tunnen syvää kiitollisuutta siitä, että minulla on ollut mahdollisuus toteuttaa elämäni suurin seikkailu.

Viimeinen vuosi on avannut minulle itseäni ja koko ympäröivää maailmaa enemmän mitä olisin koskaan osannut ajatella. Siirtyminen ohjelmoiduista toimintatavoista lähemmäs itseäni (=sydämen ääntä) on vaatinut monia kompromissejä ja rohkeita päätöksiä. Olen kohdannut monia syvimpiä pelkojani silmästä silmään, kuten ero ja vakituisesta työstä irtisanoutuminen. Monen monta kertaa olen mennyt sieltä syvimmän kuopan ja kantapään kautta. Kuitenkin kaikki valintani ja toimintani ovat vieneet minua johonkin suuntaan, siihen, mikä Minä olen Nyt.

Jokaisen pelon selätettyäni yksitellen olen samalla oppinut nauramaan sydämeni pohjasta ja itkemään puhdistavinta itkua, mitä olen koskaan ymmärtänyt. Olen oppinut luottamaan elämään ja olemaan kiitollinen, usein, siitä mitä minulla on. Olen nähnyt, miten syvää Ystävyys todella voi olla, kun kaikki asiat jaetaan ja yhdessä oivalletaan ajasta tai paikasta riippumatta. Olen oppinut rakastamaan pyyteettömästi, vaatimatta mitään, vain tuntemalla rakkautta. Elämääni on tulvinut uusia ihania ihmisiä. Kaikesta kokemastani saisi varmaan kymmeniä pohtivia kirjoituksia aikaiseksi, ja osan niistä teille aion jakaakin, ihan varmasti. Tunnen kuitenkin vahvasti, että jokin sykli elämässäni on tullut päätökseen ja uuden on aika ilmentyä. Taitaa olla aika vetäytyä pohtimaan uusia projekteja ja asioita Sinun hyvinvointiisi.

Hetken mietin miksi kirjoitan näistä asioista teille. Ilmeisesti tämän tekstin tarkoituksena on kehoittaa sinua pysähtymään. Keskellä kiireisintä ja kaaosmaisinta hetkeä. Pysähdy, huokaise syvään. Viisi minuuttia. Kysy itseltäsi, vaikka ääneen: Olenko minä onnellinen? Olenko tekemässä asioita, jotka vievät Minua eteenpäin? Teenkö asioita, joita Minä haluan, vai asioita, joita yhteiskunta, läheiset, ystävät, sukulaiset tai joku muu taho haluaaNautinko elämästäni? Mitä, jos jatkan samalla tavalla? Tällaisten kysymysten ääreltä löysin itseni. Enkä uskaltanut edes kuvitella, miten muutama kysymys pään sisällä kääntäisi koko elämäni suunnan.

Haluan päästää osan siitä kaikesta, mitä sisälläni tunnen tällä hetkellä, ilmoille kuvien muodossa. Kiitos elämäni rikkaimmasta kesästä! Tervetuloa uusi.


Ystävyyttä
Lapsia
Riemua
Rakkautta
Kokemuksia
Uusia kokeiluja
Nautintoja
Maanläheisyyttä
Hankintoja
Kauneutta
Tuoreutta
Rentoja työympäristöjä
Kauniita Hetkiä
Aamiaisia
Leppoisia töitä
Kestejä
Onnea
Yhteyksiä
Mukavia töitä
Kontakteja
Suklaata
Paratiiseja
Innokkuutta
Makuelämyksiä
Ostoksia
Uusia paikkoja

Uusia makuja
Varmuutta

perjantai 6. syyskuuta 2013

Syksyinen Suklaa Sadonkorjuujuhliin


Heinolan ruokapiiri järjesti sadonkorjuujuhlan, johon jokainen osallistuja sai tuoda tullessaan jotakin tarjottavaa. Miulle oli alusta asti selvää, että haluan tuoda ruokapiiriläisille itse tehtyä raakasuklaata, jotta saisin tutustuttaa mahdollisimman monen heinolalaisen tämän terveellisen herkun maailmaan. Koska syksy on jo käsillä, halusin kokeilla reseptissäni jotain lämmittävää. Yksinkertainen reseptini kuuluu näin:


Syksyinen Suklaa

0,5 dl kaakaovoita
0,5 dl kookosöljyä
pakurikaakaoseosta
1 tl CoCoVi pikapakuria
chiliä
inkivääriä
suolaa
kookospalmusokeria (tai vastaavasti hunajaa)
kaakaonibsejä

Raasta kaakaovoi ja sulata vesihauteessa.
Sekoita kookosöljyn kanssa.
Lisää sekaan kookospalmusokeria oman makusi mukaan, maista välissä, jotta makeusaste vastaa totuttua. 
Lisäsin omaa pakurikaakaoseosta sen verran, että massasta tuli hieman paksumpaa.
Sekaan ripaus laatusuolaa, pikapakurit, chiliä sekä inkivääriä intuition ja fiiliksen mukaan.
Sitten massa muotteihin tai muffinssivuokiin, päälle voi ripotella vähän kaakaonibsejä.
Sitten suklaa tekeytymään jääkaappiin tai pakastimeen.
Lämmittää kurkkua ja mieltä!


Käytin reseptissä chiliä ja inkivääriä aika harkitusti, joka ehkä olikin hyvä kun meni yleiseen jakoon. Iltaa hauskuutti nuorin piiriläinen Pihla, joka teki erittäin selväksi, että haluaa syödä suklaata. "Äiti mennään yhdessä syömään suklaata." "Nyt minä haluan tuota suklaata." "Sinä äiti olet kiltti ja annat minulle suklaata." Muidenkin palaute oli hyvää! Kuulemma yksi pala riittää tyydyttämään makean nälän, niinkuin raakasuklaalla usein on tapana.

Lisäksi saimme maistella muunmuassa lähituotettuja ja itsetehtyjä kurpitsapitsaa, chiliä, kaalisalaattia, ruisleipää, vuohenjuustoa jne... Tarttuipa minulle mukaan ihania tuoreita kananmuniakin kymmenen kappaletta. Onneksi meillä on oma ihana ruokapiiri, kiitos siitä!

Yhdessä jakamassa makunautintoja

Pieni Suklaahiiri

On hyvää!

Nuorin osanottaja

Ruista ranteeseen!

Pihlan Puh pääsi nauttimaan illastamme

Suklaat, yammy!

Itsekasvatettua chiliä

Tunnelmaa

Loppua kohden meno yltyi leikin puolelle